27.1.1992

Helsingin raastuvanoikeuden päätös 12.1.1989

Raastuvanoikeus on osakeyhtiö A:n C:tä ja osakeyhtiö B:tä vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että C, joka oli ollut työsuhteessa osakeyhtiö A:hen 26.1.1981-2.7.1987 välisen ajan, oli 30.6.1987 kirjallisesti irtisanonut työsuhteensa päättymään 31.8.1987 ja että osakeyhtiö A oli 2.7.1987 kirjallisesti purkanut mainitun työsuhteen työsopimuslain 16 ja 43 §:n perusteella.

C oli perustanut 17.6.1987 rekisteröidyn osakeyhtiö B nimisen toiminimen, jonka toimialana oli isännöitsijätoiminta ja siihen läheisesti kuuluvat kiinteistö- ja huoltotoimet. Eräille aikaisemmin osakeyhtiö A:n palveluksessa ollessaan isännöimilleen yhtiöille C oli lähettänyt 28.6.1987 päivätyn kirjeen, jossa hän kerrottuaan irtisanoutumisestaan ja sen syistä sekä perustamastaan yhtiöstä oli ehdottanut puheena oleville yhtiöille isännöitsijäsopimuksen tekemistä tämän uuden yhtiön kanssa lausuen kirjeessä muun muassa: "Toivomme tämän johdosta, että valitsisitte mieluummin entisen toimistonne perinteen jatkamisen, kuin talonne asiakassuhteen myynnin vieraisiin ja kenties kokemattomiin käsiin."

Kun C oli vasta kaksi päivää edellä mainitun kirjeen lähettämisen jälkeen irtisanoutunut osakeyhtiö A:n palveluksesta ja oli ryhtynyt hankkimaan työsuhteensa aikana perustamalleen kilpailevalle yritykselle Osakeyhtiö B:lle asiakkaita kantajayhtiöltä, oli hänen katsottava käyttäneen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n tarkoittamaa menettelyä sekä lähettämällä mainittuja kirjeitä työnantajan luvatta toimineen työsopimuslain 16 §:n mukaan vastoin työvelvoitteitaan.

Koska osakeyhtiö A:lle ei ollut näytetty aiheutuneen vahinkoa asiassa, raastuvanoikeus on hylännyt osakeyhtiö A:n 478.140 markan määräisen vahingonkorvausvaatimuksen korkoineen, mutta velvoittanut C:n, joka oli edellä kerrotuin tavoin menetellyt lain vastaisesti, sekä osakeyhtiö B:n, joka oli vastuussa perustajansa menettelystä, yhteisvastuullisesti korvaamaan osakeyhtiö A:n oikeudenkäyntikulut 10.000 markalla 16 prosentin korkoineen 12.1.1989 lukien.

Asianosaisten vaatimukset Helsingin hovioikeudessa

Osakeyhtiö A on vaatinut, että C ja osakeyhtiö B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan sille sen vaatima vahingonkorvaus 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja että C ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen. C ja osakeyhtiö B ovat vaatineet, että raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja että ne vapautetaan korvaamasta osakeyhtiö A:lle raastuvanoikeudessa tuomittuja oikeudenkäyntikuluja. Lisäksi C ja osakeyhtiö B ovat vaatineet, että osakeyhtiö A velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut niin raastuvanoikeudessa kuin hovioikeudessakin korkoineen.

Hovioikeuden tuomio 30.5.1990

C oli, työskennellessään työsopimuslaissa tarkoitetussa työsuhteessa isännöitsijänä isännöitsijätoimintaa harjoittaneen osakeyhtiö A:n palveluksessa, 16.12.1986 perustanut samalla alalla työnantajansa kanssa kilpailevan osakeyhtiö B:n. Osakeyhtiö B:n tultua 17.6.1987 merkityksi kaupparekisteriin, C oli omasta ja osakeyhtiö B:n puolesta sekä sen tieten lähettänyt eräille osakeyhtiö A:n kanssa isännöintisopimuksen tehneille asunto- ja kiinteistöosakeyhtiöille raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotun 28.6.1987 päivätyn "Tarjous isännöintisopimuksen jatkamisesta henkilökohtaisen, vastuunalaisen isännöitsijän osalta" otsikolla varustetun kirjeen. Kirjeessä hän oli vihjannut osakeyhtiö A:n saattavan olla omistajanvaihdoksen jälkeen kokematon toimialallaan ja esittänyt, että asiakasyhtiöt irtisanoisivat osakeyhtiö A:n kanssa tekemänsä sopimuksen päättymään 31.8.1987 ja siirtyisivät osakeyhtiö B:n asiakkaiksi 1.9.1987 alkaen, sekä antanut irtisanomisaikaa koskevan neuvon. Kirjeen lähetettyään C oli 30.6.1987 irtisanonut työsuhteensa osakeyhtiö A:hen päättymään 31.8.1987.

C:n ollessa vielä osakeyhtiö A:n palveluksessa ja ryhtymällä kerrotuin tavoin toimenpiteisiin työnantajansa isännöintisopimusten siirtämiseksi osakeyhtiö B:lle ja käyttämällä tässä tarkoituksessa tarjouskirjeessään osakeyhtiö A:n pätevyyden toimialallaan kyseenalaiseksi asettavaa ilmaisua, C:n ja osakeyhtiö B:n oli katsottava ryhtyneen elinkeinotoiminnassa hyvän liiketavan vastaiseen tekoon ja siinä käyttäneen sopimatonta ilmaisua, joka oli ollut omiaan vahingoittamaan osakeyhtiö A:n elinkeinotoimintaa.

Ryhtymällä työsuhteensa voimassa ollessa kilpailemaan työnantajansa kanssa jo sopimuksen tehneistä työnantajansa asiakkaista ja asettamalla kilpailussa työnantajansa pätevyyden toimialallaan vihjauksin kyseenalaiseksi, C:n oli katsottava myös ryhtyneen työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaiseen kilpailutekoon, eikä työnantajan voitu katsoa antaneen siihen lupaa pelkästään sillä perusteella, että C oli saanut työsuhteen kestäessä hoitaa Vantaalla eräitä isännöintitehtäviä omaan lukuunsa.

C:n ja osakeyhtiö B:n menettely oli aiheuttanut osakeyhtiö A:lle vahinkoa neljän sen asiakasyhtiön siirryttyä kirjeessä tehdystä tarjouksesta osakeyhtiö B:n asiakkaiksi. Kirjeeseen sisältyvän osakeyhtiö A:n pätevyyttä koskevan vihjauksen oli katsottava aiheuttaneen sille vahinkoa myös maineen menetyksen muodossa ainakin kirjeen saajien kohdalla ottaen huomioon, että kirjeen allekirjoittanut C oli ollut osakeyhtiö A:n palveluksessa ollut henkilö, jonka kirjeen saaja voi olettaa tunteneen yhtiön tilan.

Kun C ja osakeyhtiö B olivat aiheuttaneet osakeyhtiö A:lle vahinkoa sopimattomalla menettelyllään elinkeinotoiminnassa, ja kun C oli menettelyllään myös tahallaan rikkonut työsopimuslain 16 §:n 1 momentissa työntekijälle säädetyn kilpailukiellon, C ja osakeyhtiö B olivat velvolliset vahingonkorvaukseen.

Vahingonkorvauksen määrän osalta hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että neljän osakeyhtiö A:n asiakasyhtiön siirtymiseen osakeyhtiö B:n asiakkaaksi oli huomattavan suurelta osin myötävaikuttanut se, että yhtiöt olivat myös halunneet C:n jatkavan niiden isännöitsijänä. Tämän huomioon ottaen hovioikeus on arvioinut C:n ja osakeyhtiö B:n osakeyhtiö A:lle aiheuttaman vahingon määräksi 30.000 markkaa.

Näillä perusteilla hovioikeus, hyläten kanteen enemmälti, on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä ja velvoittanut C:n ja osakeyhtiö B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan osakeyhtiö A:lle vahingonkorvaukseksi 30.000 markkaa 16 prosentin korkoineen, C 7.3.1988 lukien ja osakeyhtiö B 15.8.1988 lukien. Hovioikeus on lisäksi velvoittanut C:n ja osakeyhtiö B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan osakeyhtiö A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 3.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 30.5.1990 lukien. Muilta osin raastuvanoikeuden päätöstä ei ole muutettu.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 27.1.1992